Pasianssi – säännöt, variaatiot ja näin peliä pelataan

Pasianssin korttiasetelma vihreällä pelipöydällä sekä teksti ”Pasianssi – Säännöt ja variaatiot”.

Pasianssi on yhden pelaajan korttipeli, jossa et kilpaile muita ihmisiä vaan korttipakkaa ja omaa päättelykykyäsi vastaan. Tavoitteena on järjestää satunnaisesti sekoitetut kortit sääntöjen mukaiseen järjestykseen – useimmiten maittain ässästä kuninkaaseen. Variaatioita on satoja, ja niitä voi pelata niin tavallisella 52 kortin pakalla kuin tietokoneella, puhelimella tai selaimessa. Tällä sivulla käymme läpi pasianssin perussäännöt, tunnetuimmat variaatiot, pelin historian sekä vinkit aloittelijalle.

Pikafaktat

Pelaajamäärä1 (yksinpeli)
VälineetTavallinen 52 kortin pakka (Spider: 2 pakkaa) tai sovellus / selain
Tunnetuin versioKlondike (englanniksi Solitaire)
AlkuperäYleistyi 1700-luvun lopulla; nimet “patience” ja “solitaire”
TavoiteJärjestää kortit sääntöjen mukaan, useimmiten maittain ässästä kuninkaaseen
Pelin kestoNoin 5–20 minuuttia

Mitä pasianssi tarkoittaa?

Sana pasianssi tulee ranskan sanasta patience eli kärsivällisyys. Englanninkielisessä maailmassa yhden pelaajan korttipeleistä käytetään nimitystä solitaire, kun taas esimerkiksi Isossa-Britanniassa ja Saksassa ne tunnetaan edelleen nimellä patience. Kyse on siis samasta peliperheestä eri nimillä.

Pasianssit ovat kortti- ja ajanvietepelejä, joissa yksi pelaaja yrittää saada sekoitetun pakan järjestykseen sääntöjen määräämien siirtojen avulla. Encyclopaedia Britannican mukaan korttipasianssit yleistyivät 1700-luvun lopulla, todennäköisesti Itämeren alueella, ja vanhin tunnettu pasianssikokoelma julkaistiin Venäjällä vuonna 1826. Osa peleistä on yksinkertaisia onnenpelejä, osa taas vaatii harkintaa ja suunnittelua.

Pasianssin perussäännöt ja peruskäsitteet

Vaikka variaatioita on lukemattomia, useimmat pasianssit rakentuvat samoille käsitteille. Kun opit nämä alueet, suurin osa peleistä on helppo omaksua:

  • Pelipöytä (tableau) – pöydälle jaetut pinot, joissa kortteja siirrellään pelin aikana. Täällä kortit ladotaan tyypillisesti laskevaan järjestykseen.
  • Peruspinot (foundation) – pinot, joihin kortit kootaan voittoa varten, yleensä maittain ja nousevaan järjestykseen ässästä kuninkaaseen.
  • Käsipakka (stock) – jakamatta jääneet kortit, joista nostetaan lisää pelin edetessä.
  • Hylkypino (waste) – käsipakasta nostetut kortit, joita ei vielä voi sijoittaa muualle.

Monessa pelipöydän pinossa kortit ladotaan vuorotellen punaisiin ja mustiin maihin: mustan kortin päälle tulee punainen ja päinvastoin, aina yhtä arvoa pienempi kortti. Näin syntyy ketjuja, joita puretaan vähitellen peruspinoihin. Peli on ratkaistu, kun kaikki kortit on saatu peruspinoihin oikeassa järjestyksessä. Jos tutustut ensin helppoihin korttipeleihin, pasianssin logiikka avautuu nopeasti.

Tunnetuimmat pasianssivariaatiot

Alla esittelemme neljä maailman tunnetuinta pasianssia. Jokaisesta löytyy myös oma tarkempi oppaansa.

Klondike (Solitaire)

Kun puhutaan pasianssista, useimmille tulee ensimmäisenä mieleen Klondike-pasianssi, joka tunnetaan englanniksi yksinkertaisesti nimellä Solitaire. Peli jaetaan seitsemään pelipöydän pinoon niin, että ensimmäisessä on yksi kortti, toisessa kaksi ja viimeisessä seitsemän; jokaisen pinon päällimmäinen kortti on näkyvissä. Loput kortit muodostavat käsipakan.

Tavoitteena on koota neljä peruspinoa maittain ässästä kuninkaaseen. Pelipöydässä kortit ladotaan laskevaan järjestykseen vuorotellen punaisiin ja mustiin maihin, ja tyhjään pinoon saa siirtää vain kuninkaan tai kuninkaalla alkavan sarjan. Käsipakasta nostetaan kortteja joko yksi tai kolme kerrallaan versiosta riippuen. Klondiken teki maailmankuuluksi se, että Microsoft lisäsi pelin osaksi Windowsia.

Pyramidi

Pyramidipasianssissa idea on päinvastainen: muodostelma puretaan sen sijaan että sitä rakennettaisiin. Kortit jaetaan pyramidiksi, joka on seitsemän riviä korkea ja jonka alimmalla rivillä on seitsemän korttia – yhteensä 28 korttia. Loput 24 korttia jäävät käsipakaksi.

Kortit poistetaan pareittain niin, että kahden kortin arvojen summa on 13. Ässä on arvoltaan 1, sotilas 11, rouva 12 ja kuningas 13. Koska kuningas on jo itsessään 13, sen voi poistaa yksinään ilman paria. Vain kortit, joiden päällä ei ole muita kortteja, ovat pelattavissa. Maalla tai värillä ei ole merkitystä. Tiukimmilla säännöillä pyramidi on yksi vaikeimmin voitettavista pasiansseista.

Vapaakenttä (FreeCell)

Vapaakenttä eli FreeCell poikkeaa muista siinä, että kaikki 52 korttia jaetaan heti näkyviin kahdeksaan pinoon: neljässä on seitsemän ja neljässä kuusi korttia. Käsipakkaa ei ole lainkaan, joten koko pelitilanne on näkyvillä alusta asti.

Nimeä vastaavat neljä “vapaata kenttä” ovat väliaikaisia säilöjä, joihin voi siirtää yhden kortin kerrallaan helpottamaan järjestelyä. Kortit kootaan peruspinoihin maittain ässästä kuninkaaseen. Toisin kuin usein luullaan, Vapaakenttä ei ole pasiansseista vaikein vaan päinvastoin palkitsee taitoa: koska kaikki kortit näkyvät ja onni vaikuttaa vähemmän, lähes kaikki jaot ovat ratkaistavissa. Tutkimusten mukaan noin 99,999 % jaoista on voitettavissa; Microsoftin alkuperäisistä 32 000 jaosta vain yksi (numero 11982) on todistetusti mahdoton.

Spider

Spider-pasianssi pelataan kahdella pakalla eli 104 kortilla. Tavoitteena on koota kahdeksan kokonaista sarjaa kuninkaasta ässään samassa maassa; valmis sarja poistuu pelipöydältä. Pelipöydässä kortteja ladotaan laskevaan järjestykseen, ja kun siirrot loppuvat, käsipakasta jaetaan uusi kortti jokaiseen pinoon.

Spiderin suosio perustuu säädettävään vaikeustasoon. Yhdellä maalla pelattuna se on helppo, kahdella maalla keskivaikea ja neljällä maalla selvästi haastavin.

Vertailu

VariaatioPakkaVaikeustasoTavoite
Klondike (Solitaire)1 pakka (52 korttia)KeskitasoKoota neljä peruspinoa maittain ässästä kuninkaaseen
Pyramidi1 pakka (52 korttia)VaikeaPoistaa parit, joiden summa on 13
Vapaakenttä (FreeCell)1 pakka (52 korttia)Taitopeli, lähes aina ratkeavaKoota peruspinot maittain ässästä kuninkaaseen
Spider2 pakkaa (104 korttia)Vaihteleva (1–4 maata)Koota kahdeksan sarjaa kuninkaasta ässään

Pasianssin historia ja Microsoftin rooli

Vaikka pasianssit ovat vuosisatoja vanhoja, niiden räjähdysmäinen suosio liittyy tietokoneisiin. Microsoftin Solitaire-version kehitti harjoittelija Wes Cherry vuonna 1988 omalla vapaa-ajallaan, ja korttien kuvituksen suunnitteli graafikko Susan Kare. Peli toimitettiin ensimmäisen kerran osana Windows 3.0 -käyttöjärjestelmää vuonna 1990.

Microsoftin mukaan pelin tarkoituksena oli opettaa käyttäjiä käyttämään hiirtä ja totuttaa heidät uuteen graafiseen käyttöliittymään. Harjoittelusta syntyi vahingossa yksi maailman pelatuimmista peleistä, joka toi pasianssin satojen miljoonien ihmisten ulottuville.

Pasianssi verkossa vai oikeilla korteilla?

Pasianssia voi pelata kahdella tavalla: perinteisellä korttipakalla pöydällä tai digitaalisesti tietokoneella, puhelimella tai selaimessa. Molemmissa idea on sama – järjestää kortit uudelleen – mutta digitaalinen versio hoitaa jakamisen, laillisten siirtojen tarkistamisen ja ajanoton puolestasi.

Kun pelaat verkossa, sivusto alkaa yleensä laskea aikaa ensimmäisestä siirrosta. Perinteisellä pakalla ajanotto tapahtuu tietenkin manuaalisesti. Verkossa on tarjolla myös runsaasti harvinaisempia muunnelmia, kuten kahdella 52 kortin pakalla pelattava Refuge, jossa kortit järjestetään kahdeksaan peruspinoon – neljä aloitetaan ässästä ja neljä kuninkaasta. Digitaalinen pasianssi on helppo tapa kokeilla uusia variaatioita ilman, että pinoja tarvitsee itse jakaa.

Aloittelijan vinkit ja yleiset virheet

Pasianssi perustuu yksinkertaiseen ajatukseen, mutta pieni suunnittelu parantaa voittomahdollisuuksia selvästi. Näillä vinkeillä pääset alkuun:

  • Tarkastele ensin koko pelitilanne. Erityisesti Vapaakentässä ja Pyramidissa kannattaa suunnitella muutama siirto eteenpäin ennen ensimmäistä vetoa.
  • Älä siirä kortteja peruspinoihin liian aikaisin. Pelipöydässä oleva kortti voi vielä olla tarpeen toisen sarjan rakentamiseen.
  • Pyri avaamaan käännetyt kortit. Klondikessa pinojen alla piilossa olevat kortit kannattaa saada näkyviin mahdollisimman pian.
  • Säästä vapaat kentät. FreeCellin neljä vapaata ruutua ovat arvokkaita – älä täytä niitä kaikkia kerralla.
  • Aloita helposta. Spiderissa kannattaa harjoitella ensin yhdellä maalla ennen siirtymistä vaikeampiin asetuksiin.

Usein kysytyt kysymykset

Mikä on pasianssi?

Pasianssi on yhden pelaajan korttipeli, jossa tavoitteena on järjestää sekoitettu korttipakka sääntöjen mukaiseen järjestykseen, yleensä maittain ässästä kuninkaaseen. Pelaaja ei kilpaile muita vastaan vaan korttipakkaa ja omaa päättelyään vastaan.

Kuinka monta pasianssivariaatiota on olemassa?

Erilaisia pasiansseja on satoja. Tunnetuimpia ovat Klondike, Pyramidi, Vapaakenttä (FreeCell) ja Spider, mutta muunnelmia on kehitetty vuosisatojen ajan, ja osa pelataan jopa kahdella pakalla tai erikoiskorteilla.

Mikä on helpoin pasianssi aloittelijalle?

Klondike on helppo oppia ja tutuin useimmille. Vapaakenttä taas palkitsee suunnittelua, koska kaikki kortit näkyvät ja lähes kaikki jaot ovat ratkaistavissa. Spider kannattaa aloittaa yhdellä maalla.

Voiko pasianssin aina voittaa?

Ei. Osa jaoista on mahdottomia ratkaista. Vapaakentässä voittoprosentti on hyvin korkea (noin 99,999 % jaoista on ratkaistavissa), kun taas esimerkiksi tiukoilla säännöillä pelatussa Pyramidissa vain pieni osa jaoista päättyy voittoon.

Tarvitseeko pasianssiin erityisen korttipakan?

Ei. Useimmat pasianssit pelataan tavallisella 52 kortin pakalla ilman jokereita. Spider ja jotkin muut variaatiot käyttävät kahta pakkaa, ja digitaalisissa versioissa pakka on valmiiksi mukana sovelluksessa.