Mustamaija on helppo ja mukava korttipeli, joka muistuttaa pelitavaltaan paljon monia muita klassisia korttipelejä.
Moni on varmasti pelannut Mustamaijasta erilaisten lasten korttipelien versioita, joissa häviää se pelaaja, jonka käteen jää ei-toivottu kortti pelin lopussa. Perinteinen Mustamaija-peli on kuitenkin haastavampi, mutta pelin säännöt on helppo oppia, vaikka olisikin täysin aloittelija. Tässä artikkelissa pääset tutustumaan paremmin Mustamaijaan pelinä.
Mustamaijan säännöt
Mustamaija-peli alkaa niin, että ensimmäinen pelaaja pelaa pöytään joko yhden tai useamman kortin, joiden on kaikkien oltava samaa maata. Tämän jälkeen jakaja kääntää pelipakasta kortin valttikortiksi, mikä tarkoittaa sitä, että kaikki tämän kortin maata olevat kortit ovat arvoltaan isompia kuin muiden maiden kortin.
Vaikka valttikortti siis esittäisi kakkosta, voi sillä kaataa toisen maan ässän. Valttikortti asetetaan pakan alle poikittain, jotta kaikki pelaajat näkevät sen. Tässä pelissä pata ei kuitenkaan voi olla valtti, joten jos pakasta nousee pata-kortti, laitetaan se takaisin pakkaan ja nostetaan uusi kortti sen tilalle.
Vuoronsa päätteeksi pelaaja nostaa pelipakasta lisää kortteja korttikäteensä, kunnes hänellä on kädessään viisi korttia. Tämän jälkeen on seuraavan pelaajan vuoro ja tämän on yritettävä kaataa pelatut kortit. Kortit kaatuvat vähintään yhtä korttia isommalla kortilla, joka on samaa maata kaadettavan kortin kanssa tai valttikortti.
Mustamaijassa kakkonen on perinteiseen tapaan pienin kortti ja ässä on isoin. Valttikortit ovat kuitenkin arvoltaan isoimpia, joten valttikortin voi kaataa ainoastaan isommalla valtilla. Mikäli pelaaja huomaa heti alkuun, ettei hän pysty kaatamaan pelattuja kortteja, kannattaa hänen nostaa kortit heti käteensä.
Mikäli kortit kaadetaan, nostaa pelaaja pakasta lisää kortteja ja lyö pöytään kortteja seuraavalle pelaajalle kaadettavaksi. Kun nostopakan kortit loppuvat, ei pelaajalle pystyy lyömään enemmän kortteja kuin hänellä jo on kädessään, sillä muuten korttien kaatamisesta tulee mahdotonta.
Patakuningatar eli Mustamaija-kortti ratkaisee pelin
Pelin nimi on Mustamaija tai Maija, sillä se pelaaja, jolla on kädessään pelin lopussa patakuningatar eli toiselta nimeltään Mustamaija, häviää pelin automaattisesti. Jos korteistaan kuitenkin onnistuu pääsemään eroon pelin aikana, ei patakuningatarkaan jää käteen.
Jos pelaajan käteen siis osuu heti pelin alussa Mustamaija, on se viisasta pelata mahdollisimman nopeasti pois, sillä pelin alussa pienempien korttien pelaaminen vielä onnistuu. Moni pelaajista säästää valttikortit pelin loppua varten, jotta viimeisetkin kortit pystyy kaatamaan. Toisaalta, jos ei onnista, käteen osuu vain pieniä kortteja, joista ei tässä pelissä ole juurikaan hyötyä.
Pelin erilaisista variaatioista saa haastetta peliin
Mustamaijassa voi hyödyntää erilaisia pelivariaatioita, jotka tekevät pelaamisesta kiinnostavampaa ja hauskempaa. Pelaaja voi esimerkiksi halutessaan lyödä toisen pelaajan korttien viereen lisäkortteja niiden arvojen tai maiden mukaisesti, mikä tekee pelistä haastavamman.
Mustamaijaa voi pelata myös niin, että jokaisella pelaajalla on kädessään kuusi korttia. Yksi sääntömuunnelma on se, että hyökkääjä pystyy jatkamaan korttien lyömistä, mikäli uhri ei pysty kaatamaan kaikkia kortteja ensiyrittämällä.
Kenelle Mustamaija sopii pelattavaksi?
Mustamaija on varsin monipuolinen peli, jota tykkäävät pelata sekä lapset että aikuiset. Erilaiset korttipelit on muutenkin suunniteltu eritasoisille pelaajille. Jos mukana on nuorempia pelaajia, on kenties parempi idea pitäytyä pelin perinteisessä versiossa, sillä lisäsäännöt saattavat olla liian monimutkaisia lapsille.
Mustamaija sopii loistavasti juuri perheen tai kaveriporukan kesken pelattavaksi, sillä se on tarpeeksi helppo aloittelijoille, mutta samalla myös haastetta tarjoava korttipeli.
Yhteenveto
Mustamaijaa voivat siis pelata lähes kaikki ja pelissä joutuu käyttämään päättelykykyä ja hyvää pelistrategiaa voittaakseen pelin. Tärkeintä tässä pelissä on se, että onnistuu pitämään Mustamaija-kortin poissa käsipakastaan.