Lautapelit

Lautapelit ovat monille tuttuja lapsuudesta, mutta niiden merkitys ja muoto ovat muuttuneet vuosikymmenten kuluessa. Nykyään ne eivät ole pelkästään perheiltojen viihdykettä, vaan myös harrastus, joka yhdistää eri sukupolvia ja tarjoaa tilaisuuden haastaa omaa ajattelua sekä tutustua uusiin aiheisiin. Näiden pelien suosio näkyy esimerkiksi lautapelikahviloiden ja -tapahtumien yleistymisenä, mutta myös siinä, että kotimaisia pelejä kehitetään yhä enemmän. Lautapelit ovat edelleen yksi harvoista ajanviettotavoista, joissa pelaajat kohtaavat kasvokkain, ja pelilaudan ääressä syntyy usein keskusteluja, joita ei muuten ehkä käytäisi.
Lautapelien historia ulottuu tuhansien vuosien päähän. Maailman vanhimpiin tunnettuihin lautapeleihin lukeutuvat Senet, jota pelattiin muinaisessa Egyptissä jo noin vuonna 3100 eaa, sekä Urin kuninkaallinen peli, joka on peräisin noin vuodelta 2600 eaa. Näissä varhaisissa peleissä oli usein myös uskonnollisia ja rituaalisia merkityksiä, eikä niitä pelattu pelkästään ajankuluna.
Suomessa ensimmäinen markkinoille tullut lautapeli oli Huvimatka Aavasaksaan vuodelta 1862. Kyseessä oli heitä noppaa ja etene -tyylinen peli, jossa tutustuttiin kotimaan nähtävyyksiin. Lautapelit ovat siis olleet osa kotimaista arkea jo yli 160 vuotta, ja niiden avulla on käsitelty niin matkailua, historiaa kuin ajankohtaisia tapahtumiakin, kuten sotia ja yhteiskunnallisia muutoksia.
Suosituimpien lautapelien lista vaihtelee hieman alueittain ja vuoden mukaan, mutta tietyt nimet toistuvat kerta toisensa jälkeen. Klassikoiksi ovat muodostuneet esimerkiksi Afrikan tähti, Monopoly ja Kimble, mutta viime vuosina myös kansainväliset pelit, kuten Carcassonne ja Rummikub, ovat löytäneet tiensä moneen kotitalouteen.
Uudemmat pelit, kuten Agemonia ja Hitster, tuovat pöytään uusia ideoita ja haastavat perinteisiä pelimekaniikkoja. Lautapelien suosio ei perustu pelkästään viihdearvoon, vaan ne voivat myös opettaa strategista ajattelua, yhteistyötaitoja ja jopa historiaa. Esimerkiksi Sampo-peli tutustutti aikoinaan pelaajat Kalevalan tarinoihin, ja monet pelit ovat käsitelleet ajankohtaisia yhteiskunnallisia aiheita.
Monopoly on yksi maailman tunnetuimmista lautapeleistä, ja sen juuret ulottuvat 1900-luvun alun Yhdysvaltoihin. Suomessa Monopoly on ollut suosittu jo 1900-luvun puolivälistä lähtien, ja siitä on julkaistu useita paikallisia versioita. Pelin perusidea on simppeli: pelaajat kiertävät pelilautaa, ostavat kiinteistöjä ja pyrkivät ajamaan muut pelaajat vararikkoon.
Monopoly on saanut osakseen myös kritiikkiä, sillä peli voi kestää tuntikausia ja on usein hyvin tuuripohjainen. Mielenkiintoista on se, että Monopoly on ollut myös taloustieteellisen keskustelun kohteena, sillä pelin alkuperäinen tarkoitus oli havainnollistaa maanomistuksen ja vuokran vaikutuksia yhteiskuntaan, ei pelkästään viihdyttää pelaajia.
Afrikan tähti on kotimainen klassikko, jonka Kari Mannerla kehitti vuonna 1951. Pelissä matkustetaan Pohjois-Afrikasta etelään ja etsitään kuuluisaa Afrikan tähteä samalla kun vältellään rosvoja ja yritetään kerätä mahdollisimman paljon rahaa.
Pelin yksinkertaiset säännöt ja tuuriin perustuva eteneminen tekevät siitä helposti lähestyttävän kaikenikäisille. Peli on kuitenkin herättänyt jonkin verran keskustelua siitä, miten siinä kuvataan Afrikkaa ja sen historiaa.
Agemonia on yksi kiinnostavimmista kotimaisista uutuuspeleistä. Sen suunnittelussa on ollut mukana pelialan ammattilaisia, kuten Max Wikström ja Mike Pohjola, ja peli on kerännyt huomiota myös kansainvälisesti. Agemonia erottuu edukseen laajalla tarinallaan ja yhteistyöhön perustuvalla pelimekaniikallaan.
Tässä pelissä pelaajat eivät kilpaile toisiaan vastaan, vaan yrittävät yhdessä selviytyä haasteista ja viedä tarinaa eteenpäin. Agemonia edustaa uudenlaista suomalaista pelisuunnittelua, jossa panostetaan sekä visuaaliseen ilmeeseen että monipuoliseen pelattavuuteen ja tarinankerrontaan. Peli on hyvä esimerkki siitä, miten kotimainen lautapelikulttuuri on muuttunut. Enää ei tyydytä kopioimaan ulkomaisia ideoita, vaan kehitetään omaperäisiä ja kunnianhimoisia kokonaisuuksia.
Carcassonne on puolestaan Ranskaan sijoittuva lautapeli, joka julkaistiin vuonna 2000, ja se on noussut suureen maailmanlaajuiseen suosioon. Pelissä rakennetaan keskiaikaista maisemaa asettamalla laattoja ja sijoittamalla niihin omia pelinappuloita. Carcassonnen suosio perustuu sen simppeleihin sääntöihin, mutta siitä huolimatta peli tarjoaa paljon tilaisuuksia taktiseen ajatteluun. Suomessa Carcassonne on vakiinnuttanut paikkansa erityisesti harrastajien keskuudessa, ja sen parissa järjestetään myös turnauksia. Carcassonne on hyvä esimerkki siitä, miten pelin yksinkertainen idea voi johtaa lähes loputtomaan vaihteluun ja uudenlaisiin pelielämyksiin.
Hitster on uudempi tulokas, joka yhdistää lautapelaamisen ja musiikin. Pelissä kuunnellaan lyhyitä pätkiä tunnetuista kappaleista ja yritetään arvata, miltä vuosikymmeneltä ne ovat peräisin. Hitster on saanut kiitosta siitä, että se houkuttelee myös niitä pelaamaan, jotka eivät yleensä tartu lautapeleihin. Musiikin ja pelin yhdistäminen on tuonut uudenlaista energiaa lautapeli-iltoihin, ja peli onkin saanut nopeasti vankan suosion erityisesti nuorten ja nuorten aikuisten keskuudessa. Hitster osoittaa, että lautapelit voivat olla paljon muutakin kuin pelkkää noppien heittämistä ja ruutujen laskemista.
Alias on suomalainen sanaselityspeli, joka julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1981. Pelissä selitetään sanoja omalle joukkueelle ilman, että käytetään itse sanaa tai sen johdannaisia. Alias on ollut erityisen suosittu juhlissa ja perheissä, koska se sopii isoillekin ryhmille ja herättää usein naurua sekä hauskoja tilanteita. Se on myös hyvä esimerkki siitä, miten yksinkertainen idea voi kantaa pitkälle: peli on käännetty useille eri kielille ja sitä pelataan ympäri maailmaa. Se kehittää sanavarastoa ja nopeaa ajattelua, mutta ennen kaikkea Alias kerää ihmiset yhteen pöydän äärelle.
Kimble on toinen kotimainen klassikko, joka julkaistiin vuonna 1967. Siinä liikutetaan nappuloita pelilaudalla ja yritetään saada ne ensimmäisenä maaliin. Kimblen tunnusmerkki on sen kuuluisa Pop-O-Matic-kupla, jonka sisällä oleva noppamekanismi tekee noppien heittämisestä omanlaisensa elämyksen. Kimble on ollut erityisesti lasten suosiossa, mutta moni aikuinenkin palaa sen pariin nostalgian vuoksi. Kimblen suosio perustuu sen helppouteen ja nopeatempoisuuteen, sillä peli harvoin venyy liian pitkäksi, ja jokainen kierros tarjoaa tilaisuuden vastustajien yllättämiseen.
Rummikub on numerolaatoilla pelattava peli, joka yhdistää elementtejä kortti– ja lautapeleistä. Sen tavoitteena on päästä eroon omista laatoista muodostamalla niistä erilaisia yhdistelmiä. Rummikub on erityisen suosittu perheiden ja ystäväporukoiden kesken, koska se vaatii sekä tuuria että loogista ajattelua. Suomessa se on vakiinnuttanut asemansa etenkin aikuispelaajien suosikkina, ja sen parissa järjestetään myös kansainvälisiä turnauksia.
Maailman suosituimmaksi lautapeliksi mainitaan usein Monopoly, mutta esimerkiksi shakki ja Go ovat pelaajamäärissä mitattuna vielä suositumpia. Tarkkaa vastausta on vaikea antaa, koska pelien suosio vaihtelee alueittain ja mittaustavasta riippuen.
Suomen vanhin tunnettu lautapeli on Huvimatka Aavasaksaan vuodelta 1862. Se esitteli kotimaan nähtävyyksiä ja perustui noppien heittämiseen ja laudalla etenemiseen.
Lautapelit kannattaa säilyttää kuivassa ja viileässä paikassa, mieluiten vaakatasossa, jotta pelilaatikot eivät väänny. Hyvin järjestetty hylly tai kaappi helpottaa pelien löytämistä ja pidentää niiden käyttöikää.
© korttipelit.io